9. helmikuuta 1940
Vihollinen yrittää jatkuvilla hyökkäyksillä väsyttää suomalaiset ja murentaa Summan asemat. Pahimmillaan hyökkäykseen osallistui 5. helmikuuta 80 – 100 hyökkäysvaunua. Summan kylässä se pääsi asemiimme, mutta onnistuttiin myöhään illalla rajujen taistelujen jälkeen työntämään pääpuolustuslinjan etupuolelle. II Armeijakunnan sotapäiväkirja tältä päivältä herättää kysymyksen, miten tämä voin jatkua.
3. Prikaatin joukot Muolaanjärven pohjois- ja luoteispuolella jatkavat varustelu- ja vartiointitöitä. Viholliskoneet ja takalinjaan pudotetut vihollisen desantit pitävät aistit herkkänä.
Kuvassa tähystyspaikka Muolaanjärven Kakkasniemessä.
heikkisakari.heikkila says:
Kun Puna-armeijan strateginen tilanne oli vuoden 1939 lopulla myös itärintamalla odotuksia vastaamaton, päätti Neuvostoliiton Pääsotaneuvosto arvovaltasyistä välittämättä keskeyttää hyökkäyksen Karjalan kannaksella. Samalla ryhdyttiin perusteellisiin valmisteluihin sodan voittamiseksi. Koska ratkaisu oli nopeimmin saavutettavissa Karjalan kannaksella, päätettiin tänne keskittää tarvittavat lisävoimat. Armeijan johtosuhteet järjestettiin uudelleen ja Kannakselle keskitetyille vahvennuksille annettiin yksityiskohtaiset ohjeet taistelusta suomalaisia vastaan.
Ohjeiden mukaan joukkoja ei saanut heittää taisteluun ennen kuin ne olivat valmennetut suomalaisiin oloihin ja täydellisesti varustettu. Hyökkäykseen ei saanut ryhtyä kuin perusteellisten valmistelujen ja hyvin järjestetyn tykistön tulivalmistelun jälkeen. Hyökkäystä ei saanut suorittaa tiheissä ryhmissä, vaan portaittain säilyttäen viholliseen nähden kolminkertainen ylivoima. Jalkaväkeä ei saanut heittää taisteluun ennen kuin vastustajan pesäkkeet oli tuhottu. Ohjeissa varotettiin ilmeisesti itärajalla saatujen kokemusten perusteella myös liian nopeasta etenemisestä ja vaadittiin sivustojen ja selustan suojaamisesta sekä salaamisesta viestiliikenteessä.