Karjalankannaksella

2. maaliskuuta 1940

Eilen III/3.Pr:n komppaniat siirtyivät yöllä kello kolmen ruokailun jälkeen puolustuslohkolle Näätälänjärven ja Lyykylänjärven väliselle alueelle ja aloittivat heti telttojen, korsujen, puolustusasemien ja piikkilankaesteiden rakentamisen ja ampuma-alan raivauksen.

Lohkolla Särkilammesta oikealle on 9.K luutnantti Heinon johdossa, vasemmalla 8.K luutnantti Siston johtamana. Molempien komppanioiden vahvistuksena on panssaritorjuntajoukkue, konekiväärijoukkue ja pioneeriryhmä. 7.K on varmennuksena taaempana.

Kyber-sodankäyntiä

TK-upseeri siirtyy täst’edes raportoimaan sodan kulkua www.karjankannaksella.net:ssä. Syynä ei ole veli-venäläinen, vaan jenkkiläinen Bluehost-serveri. Se huomasi, että SSL-sertifikaatista voi ruveta kinumaan rahaa. Edellinen nettiosoite oli sen mukaan väliaikainen ja sertfikaatti laukesi karkauspäiväksi.

Eipä tuo kympin maksu vuoden voimassaoloajalta paljon ole. Pari päivää minulta meni päätä seinään hakatessa ja puoli päivää tänä aamuna chattaillessa jenkki-tytön kanssa.

Raportointi on nyt ajastaan jäljessä, kun en olisi ehtinytkään mutta sähköpostipäivitykset eivät olisi kulkeneet salattuina. Nyt sanomat ovat taas peitettyjä ja rintamakirjeenvaihto kohta käynnistyy.

28. helmikuuta 1940

Yön marssin aikana oli ruokailu Pilppulan pysäkin luoteispuolella etukäteen paikalle tuoduista kenttäkeittiöistä. Sen jälkeen kenttäkeittiöt liitettiin yksikköihinsä ja tiedustelu-upseeri lähti vääpelien kanssa majoitustiedusteluun ja lämmittämään talot ja järjestämään oppaat Näätälän järven länsipuolella.

Vähintään yhtä paljon kuin lämmin soppa lämmitti miesten mieltä pataljoonankomentaja Lindénin kiitokset erinomaisesta suorituksesta Perojoen asemissa.

Aamun valjetessa komppaniat saapuivat Karisalmen Korpelan kylään ja pääsivät sisämajoitukseen lämpimiin taloihin. Lopun päivää miehet saivat levätä. Paitsi tietysti komppanioiden päälliköt ja joukkueiden johtajat, jotka lähtivät puolustusasemien tiedusteluun. Illan käskynjaossa annettiin ohjeet ruokailusta, ase- ja varustehuollosta ja selvitettiin tuleva tehtävä.

27. helmikuuta 1940

Aamulla alkoi taas vihollisen puolelta vilkas tykistötuli. 7.K:n lohkolla vihollisen hyökkäsi hyökkäysvaunujen tukemana. Hyökkäys torjuttiin ja neljä asemiimme päässyttä hyökkäysvaunua tuhottiin. Kaksi alikersanttia ja yksi sotamies kaatuivat.

Tien vasemmalla puolella 8.K:n alueella viisi hyökkäysvaunua pääsi asemiimme, mutta nekin tuhotaan. Yksi alikersantti, yksi korpraali ja kaksi sotamiestä kaatuivat. Toinen sotamiehistä Gunnar Einari Paakkola on Rantsilasta. Haavoittuneita molemmilla lohkolla yhteensä oli seitsemän.

Illan suussa tulee III/3.Pr:lle käsky irtautumisesta ja siirtymisestä Taka-asemaan. Komppaniat irtautuvat asemista kello 20.30 ja lähtevät tunnin kuluttua Kämärän tien isosta mutkasta kohti Kariniemeä marssijärjestyksessä Esik.K, 7.K, 8.K, 9.K, Krh-joukkue, 3.KKK. Siirtyminen tapahtuu hiihtäen paitsi 7.K:lla, joka sukset ovat tuhoutuneet tykistöiskussa. Vetäytymisen aikana ei ole kosketusta viholliseen.

27. helmikuuta 1940

Aamulla JP 3, 4./Pans.P ja osia I/JR 67:stä aloittivat tykistön tulivalmistelun jälkeen vastahyökkäyksen Honkaniemessä. Hyökkäys oli pelkkää vastoinkäymistä; 4. Panssarikomppanian 13:sta Vickers-vaunusta jäi 5 tien varteen moottori- ym vikojen vuoksi jo siirtymävaiheessa, ensimmäinen H-hetki siirtyi, kun tykistöön ei saatu yhteyttä, toista jouduttiin siirtämään, kun osa tykistön tulivalmistelusta osui JP 3:n lähtöasetelmaan aiheuttaen 30 miehen tappiot, vain 6 vaunua lähti liikkeelle ja ne tuhoutuivat neuvostoliittolaisten hyökkäysvaunujen tuleen yhtä lukuun ottamatta, joka oli maastoesteiden takia palannut takaisin taisteluun joutumatta. Etenemisyritykset oli keskeytettävä ja joukot vedettiin takasin lähtöasetelmaan.

III/3.Pr alueella alkoi kello 10:15 voimakas vihollisen tykistötuli ja se on ollut ”pirullista” koko päivän. Kranaatinheitinosaston korsun kattoon tuli 11 osumaa ja siinä olleet heittimet tuhoutuivat. Vihollinen ampuu suorasuuntauksella aukkoja esteisiin. Jalkaväki hyökkäilee, mutta hyökkäykset torjutaan. Omat tappiot 1 kaatunutta 14 haavoittunutta. Kaatunut on 7.K:n Martti Kauranen, maanviljelijä Rantsilasta. Täydennys ja evakuointi ovat erittäin vaikeita.

25. helmikuuta 1940

3. Prikaati, joka suurhyökkäyksen alettua oli alistettuna 5. Divisioonalle, liitettiin Perojoen taakse siirtymisen yhteydessä emoyksikköönsä 1. Divisioonaan. Tästä päivästä lähtien II Armeijakuntaan kuulunut 1. Divisioona siirtyy juuri perustetun I Armeijakunnan alaisuuteen. I Armeijakunnan muodostavat 1. ja 2. Divisioona.

Vihollisen tykistökeskitykset saavat tuhoa aikaan sekä III/3.Pr:n puolustusasemissa Kämärän tien molemmin puolin että majoitusalueilla. 7.K:sta kaatui tänään oppilas Veikko Riihijärvi Saloisista ja sotamies Arvo Minkkinen Rantsilasta. Vihollisen hyökkäykset on torjuttu, mutta sen jalkaväki on kaivautuneena asemiin vain 50 metrin päähän asemistamme, tien vasemmalla puolella kaksi pataljoonaa ja tien oikealla puolella pataljoona. Oma tykistömme ei voi ampua niin lähelle, mutta krh-tulella on tehoa. Vihollisen miehistötappioit arvioidaan eilen ja tänään olleen yli sata kaatunutta molempina päivinä. Miehet etulinjassa ovat märkiä ja paleltumisvaarassa, mutta saavat onneksi jalkarättitäydennyksen.

 Vihollinen on painostanut lujasti Näykkijärven koillisrannalla JR 14:ä vastaan. Se joutuu vetäytymään Honkaniemen aseman tasalle. 1. Divisioona antaa käskyn teiden suluttamisesta ja miinoittamisesta etulinjasta taaksepäin niin, ettei ajoneuvoliikenne ole mahdollista 1 kilometrin syvyydellä.

24. helmikuuta 1940

Vihollisen hyökkäyksen painopiste siirtyi siis helmikuun 18. päivän jälkeen kohti pohjoista JR 62 :n lohkolle. Ei toki III/3.Pr reserviin päästyäänkään saanut rauhassa olla Kämärän tien suunnassa. Oli partiointia, hälytyksiä ja avunpyyntöjä eteen ja naapuriosastojen lohkoille. Seuraavassa on siitä pari esimerkkiä.

20. päivänä klo 18 tuli II/1.Pr:stä ilmoitus, että 4 hyökkäysvaunua oli päässyt asemiimme Kämärän tien vasemmalla puolella. 21. päivän vastaisena yönä ylikersantti Mälkki 9./III/3.Pr:sta suoritti vastaiskun ensin yksin, mutta ei päässyt ensimmäisiin asemiin kiivaan noin 50 metrin päästä suunnatun konetulisaseen tulen vuoksi.  Toiseen iskuun otti osaa 9.K:n joukkue Hassinen ja etummaisetkin asemat oli vallattu puoli kuuteen mennessä.

Jo kello 6.00 ylikersantti Mälkki pyysi avukseen noin joukkueen vahvuista osastoa suorittamaan vastaiskua tien länsipuolella. Yhdessä 8.K:n III joukkueen ja 9.K:n Korpelan ja Rannan joukkueen kanssa he valtasivat sitkeän mutta nopean taistelun jälkeen vihollisen ennen miehittämän aseman. Viholliselta jäi noin 100 kaatunutta, 8 konekivääriä ym. kalustoa. Omat tappiot olivat 1 kaatunut upseeri, 6 vaikeasti ja 7 lievästi haavoittunutta.

Klo 11.15 ylikersantti Mälkki ilmoittautui III pataljoonan esikunnassa: ”Kalastus” suoritettu! 8.K:n III joukkue jäi valloitettuihin asemiin ja Mälkki pääsi syömään muun 9. komppanian porukan kanssa.

Illalla pimeän laskeuduttua vänrikki Huttusen joukkue 9.K:sta meni pioneerien kanssa eteen tehtävänä tuhota mahdolliset hyökkäysvaunut, paikata esteessä olevat aukot ja miinoittaa esteiden etupuoli. Yön aikana loputkin 8.K:sta miehitti asemat Kämärän tien vasemmalla puolella ja 7. K tiestä lähtien oikealla. 9.K asettui reserviksi tien vasemmalle puolelle kartan Tilanne Näykkijärven ja Perojoen välillä 22.2. mukaisesti.

 Molemminpuolinen tykistötuli ja vihollisen hyökkäykset ovat jatkuneet, välillä laimeampana välillä kiivaampana. Vasemmalla, 8.K:n puolella, ovat tulitaistelut olleet kiivaampia, mutta molempien komppanioiden lohkoilla ne on torjuttu. Tänään vihollisen tykistötuli on ollut erittäin voimakasta.

22. helmikuuta 1940

Kovasta yrityksestä huolimatta vihollinen ei päässyt läpi Kämärän tien suunnassa. Varusmiespalvelusta tositoimiin siirtyneet 3.Pr:n ja 1.Pr:n joukot pitivät asemansa Leipäsuolta Mustalammen tasalle. Tarkan tykistötulen tukemana ne ovat viime päivinä torjuneet 20-30 hyökkäysvaunun läpimurtoyritykset.

Helpomman vastustuksen vihollinen on tajunnut saavansa Näykkijärven suunnasta.  Helmikuun 19. päivänä puolen päivän aikaan vihollinen hyökkäsi Perojoen länsilaitaa pohjoiseen 30 hyökkäysvaunun tukemana. Osa vaunuista pääsi murtautumaan asemien läpi ja etuasemassa ollut tykistöpatterin tuliasema tuhoutui.  Illalla Mustalammen alueella asemien läpi tunkeutui vielä 18-20 vaunua. Vihollisen jalkaväki ei seurannut mukana, mutta läpimurtautuneita hyökkäysvaunuja ei saatu tuhottua.

Iltapäivällä 20. helmikuuta vihollispanssarit liikkuivat jo Pien-Peron länsipuolella. Asemien sisässä oli jo 38 hyökkäysvaunua). Tilanne JR 62:n lohkolla Mustalammen-Pien-Peron alueella on sekava (ks. kartta Torjuntataistelut Näykkijärven ja Perojoen välillä 20.2). Eilen aamuyöstä JR 62:n oli jättävä Pien-Peron eteläpuolinen alue ja se kokosi hajallaan olevat joukkonsa iltapäivällä Vääräkosken kaakkoispuolelle.

Pakkanen on koko helmikuun ajan pysytellyt -20° ja -30° välillä ja verrattain kirkas sää on vaikeuttanut omien joukkojen siirtoa. Eilen aamupäivällä pakkanen kuitenkin laski -11°C:een ja iltapäivällä puhkesi kova lumimyrsky. Pilvinen sää ja lumisade ovat jatkuneet, mikä on estänyt vihollisen toiminnan. Lumen syvyys on lähes metri.

JR 62:n joukkojen kokoamiselle ja vetäytymiselle säänmuutos oli onneksi. Myös JSP:lle, joka onnistui omin voimin vetäytymään saarroksista Perojoen yli itään 3.Pr.n lohkolle.

Viime päivien rajuista hyökkäyksistä huolimatta JR 13 ja JR 14 ovat pystyneet pitämään asemansa Näykkijärven itäpuolella. Rintamalinjat ja joukkojen sijoitukset ovat illan suussa kartan Tilanne Näykkijärven ja Perojoen välillä 22.2. mukaiset.