Karjalankannaksella

13. helmikuuta 1940

Kolme päivää sitten sunnuntaiaamuna alkoi koko 3.D:n alueella vihollisen voimakas rumputuli. Sitä seurasi kolmen vihollisdivisioonan hyökkäys pääasemaa vastaa satojen hyökkäysvaunujen tukemana. Vihollinen pääsi läpimurtoon Lähteen tien suunnalla ja suomalaisten oli vetäydyttävä tukilinjalle, toista kilometriä taaksepäin.

Vihollisen painostuksen jatkuessa ankarimpana läpimurron alueella siirsi 3.D sinne avuksi omia reservejään. Kannaksen armeijan reservinä ollut 5.D alistettiin II AK:lle ja sen rykmentit JR 13, JR 14 ja JR15 siirtyivät pääaseman taakse. 5.D sai viime yönä käskyn löydä pääaseman läpi murtautunut vihollinen ja irrottaa 3.D etulinjasta. Käskyn sisältää tehtävän myös III/3.Pr:lle.

9. helmikuuta 1940

Vihollinen yrittää jatkuvilla hyökkäyksillä väsyttää suomalaiset ja murentaa Summan asemat. Pahimmillaan hyökkäykseen osallistui 5. helmikuuta 80 – 100 hyökkäysvaunua. Summan kylässä se pääsi asemiimme, mutta onnistuttiin myöhään illalla rajujen taistelujen jälkeen työntämään pääpuolustuslinjan etupuolelle. II Armeijakunnan sotapäiväkirja tältä päivältä herättää kysymyksen, miten tämä voin jatkua.

3. Prikaatin joukot Muolaanjärven pohjois- ja luoteispuolella jatkavat varustelu- ja vartiointitöitä. Viholliskoneet ja takalinjaan pudotetut vihollisen desantit pitävät aistit herkkänä.

Kuvassa tähystyspaikka Muolaanjärven Kakkasniemessä.

5. helmikuuta 1940

Siviilipommitukset jatkuvat ympäri Suomen. Summassa vihollisen jalkaväki hyökkää rajusti hyökkäysvaunujen tukemana. Hyökkäysvaunut vetävät tai työntävät edellään suojakilvin varustettuja panssarirekiä. Kiväärituli ei pysty kilpiin, mutta tulittamalla kilven alapuolelle lumeen saattoi luoti kimmota altapäin etenijään.

III/3.Pr:n komppaniat kaivavat panssarikaivantoja ja rakentavat piikkilankaesteitä Muolaanjärven pohjoisrannalla. Heikin 9. komppania ottaa vastaan Suursaaren vartioinnin 8. komppanialta.  3. KKK:ssa palveleva Tanskalan Jaakko palaa sairaalasta.  Jaakkohan haavoittuu jalkaan marssilla joulukuun 23. päivän hyökkäykseen, kun kranaatti räjähti tien vieressä.

31. tammikuuta 1940

31. tammikuuta 1940

Sotaa on jatkunut kaksi kuukautta. Toista viikkoa jatkuneissa hyökkäyksissä Laatokan koillispuolella on vihollinen kärsinyt raskaat miehistö- ja materiaalitappiot. Kannaksella se yrittää jatkuvasti murentaa pääpuolustuslinjaa tykistötulella ja ilmapommituksin. Jalkaväen vähäisten hyökkäysyritysten torjumisessa ei ole suomalaisilla ole ollut vaikeuksia.

Siviilikohteiden pommittaminen jatkuu lentokelien salliessa. Helsingin Sanomat paljastaa tämän päivän numerossaan surullisia lukuja siviiliuhreista kahden ensimmäisen sotakuukauden aikana; 377 kuollutta, 323 vaikeasti ja 585 lievästi haavoittunutta. Kaatuneitten suomalaisten sotilaitten määrää ei julkisuuteen kerrota. Kuolinilmoitukset sanomalehdissä vain kertovat, ettei taistelumenestystä ole uhreitta saavutettu.

3. Prikaatin otettua asemat 2. Prikaatilta siirtyi se tavallaan etulinjaan. Sen ja vihollisen välissä on vain Muolaanjärvi. 3. Prikaatin 8. komppanialla on varmistusasema Suursaaressa, jota se miehittää kahdella joukkueella, komentoryhmällä sekä komppanialle alistetulla kk-joukkueella ja pst-tykillä. Heti 25.1. hyökkäsi noin komppanian vahvuinen vihollisjoukkue jäätä myöten idästä. Hyökkäyksestä kertoo lyhyesti 8. komppanian sotapäiväkirja ja Päämajan tilannetiedotus Helsingin Sanomissa 27.01.1940.

24. tammikuuta 1940

Jouluaaton aattona tapahtuneen vastahyökkäyksen jälkeen marssivat 2.Pr ja 3.Pr siis takaisin entisille majoituspaikoilleen 1.D:n lohkolla. 2.Pr:n tehtävänä on ollut varmistaa JR 14:n selusta Kattilaojan lohkolla Muolaanjärven länsi- ja pohjoisrannalla. 3.Pr on varmistanut etulinjassa olevan 1.Pr:n selustaa Leipäsuon lohkolla. Linnoittamisessa divisioona on kiinnittänyt huomiota tukilinjan vahventamiseen erityisesti Leipäsuon lohkolla rautatien suunnassa. Molemmat reservinä olleet prikaatit ovat asettaneet tänne pataljoonan linnoitustöitä varten.

Kun 5.D oli tammikuun alussa vaihdettu Summan suunnalta, olivat siihen kuuluneet JR 14, II/KTR 5 sekä Kev.Os. 5 jääneet alistetuiksi 1.DE:lle. Tammikuun puolessa välissä divisioona sai käskyn irrottaa JR 14 palautettavaksi takaisin 5.D:aan. 2.Pr vaihtoi rykmentin 22.-24.1. ja miehitti Kattilaojan lohkon. Prikaatista tuli etulinjaan vasemmalle I P, oikealle III P ja reserviksi tukilinjalle II P. Samanaikaisesti II/KTR l vaihtoi II/KTR 5:n.

Kipakat pakkassäät ovat jatkuneet, yön aikana pakkanen kuitenkin hellitti ja 3.Pr siirtyi tiheässä lumisateessa hiihtäen 2. Pr:n jättämille majoituspaikoille Ylä-Hotakan luoteispuoleiseen maastoon. Ensimmäistä kertaa tällä jotoksella pääsevät komppaniat korsumajoitukseen.

19. tammikuuta1940

1.D:n lohkolla etulinjan miehittäneiden JR 14:n ja 1.Pr:n toiminta on rajoittunut partiointiin ja kahakointiin vihollispartioiden kanssa. Kuten muuallakin armeijakunnan lohkolla neuvostojoukot tulittavat täällä jatkuvasti puolustusasemaa tykistöllään, jonka tulta johdetaan kiintopalloista ja lentokoneista.

Ilmatorjunnan heikkouden takia neuvostoliittolaiset voivat toimia varsin rauhassa. Leipäsuon lohkolla ilmestyi 16.1. puolen päivän jälkeen asemien yläpuolelle hitaasti lentävä kone, joka nähtävästi valokuvasi puolustusasemia. Samaan aikaan lenteli alueella myös toinen kone, joka parin tunnin ajan johti tykistön tulta. Sama uusiutui seuraavana päivänä melkein täsmälleen samaan aikaan. Heti koneiden ilmestyttyä alkoi jälleen kiivas tuli 1.Pr:n puolustusasemaan. Koneet lensivät noin 700-800 m korkeudessa. Prikaatille oli edellisenä yönä annettu pari ilmatorjuntakonekivääriä, mutta niiden tuli jäi tuloksettomaksi. Kolmannen kerran tulenjohtaja näyttäytyi asemien yläpuolella iltapäivällä.

Pyynnöstä huolimatta ei 1.DE saanut omia hävittäjiä karkottamaan vihollista. Kellon tarkkuudella ilmestyi tulenjohtaja asemien yläpuolelle myös 18.1. Tällä kertaa lentokorkeus oli hieman suurempi ja koneen suojana oli kolme hävittäjää. Illalla 1.Pr. sai 2 kpl 20 mm:n it-tykkejä ja 4 kpl it-konekiväärejä, jotka asetettiin väijyksiin Taasionlampien luoteispuolelle. Tänään tammikuun 19. päivänä ensimmäinen tulenjohtaja ilmestyi alueelle jo ennen klo 11:tä ja myöhemmin voitiin laskea neljä muuta konetta kuuden hävittäjän suojaamina. Iltapäivällä saatettiin 1.Pr:n sotapäiväkirjaan merkitä: »Klo 15.20: It.kk:t nähtävästi pudottivat tied.koneen suuntaan 25-00 vihollisen puolelle». Tämän jälkeen neuvostokoneiden toiminta tuli varovaisemmaksi.

Lainaus: Talvisodan historia Osa 2, ss.114-115

17. tammikuuta 1940

Pakkanen on päivä päivältä kiristynyt. IIAKE raportoi tänään jopa 48-51 asteen pakkaslukemia, luotettavammalta tuntuu Summassa mitattu -42°C lämpötila. Korsujen ja kenttävarustusten rakentamista jatketaan pakkasesta huolimatta, kuitenkin vuoroja vaihtaen. Lämmittelyvuorossa olevat saavat itse keittää kahvin teltoissa.

Vihollisen ilmatoimintaa ei pakkanen ole täysin lamauttanut. Tiedustelu- ja pommituslennot ovat jatkuneet, samoin molemminpuolinen tykistötuli. Vihollinen on ottanut kohteekseen erityisesti Summan ja Lähteen lohkojen kantalinnoitukset. Tuli on tarkentunut ja sitä johdetaan kiintopalloista (Talvisodan historia, osa 2), joihin suomalainen aseistus on hampaatonta.

12. tammikuuta 1940

Suojasäätä ja matalapilvisiä päiviä. Tänään ilma kirkastui, mikä sai vihollisen hävittäjät liikkeelle. Tykistötuli ja partiokahakat ovat jokapäiväisiä pitkin etulinjaa. Väliasemassa III/3.Pr jatkaa korsujen ja kenttävarustusten rakentelua.

Sallaa ja Petsamoa lukuun ottamatta ovat hyökkäykset koko sotarintamilla laantuneet. Helsingin Sanomat hehkuttaa Raatteen tien taisteluja, ja kansainvälinen lehdistö ihmettelee ja ihailee suomalaisten taistelutahtoa ja saavutuksia. Puna-armeijan tavoitteet nopeasta Helsingin valtaamisesta ja Suomen katkaisemisesta Oulun tasalta ovat romuttuneet.

Eivät päässeet oululaiset nauttimaan mahtavasta voitonparaatista.