Kategoria: Tapahtumien kulku
27. helmikuuta 1940
Aamulla alkoi taas vihollisen puolelta vilkas tykistötuli. 7.K:n lohkolla vihollisen hyökkäsi hyökkäysvaunujen tukemana. Hyökkäys torjuttiin ja neljä asemiimme päässyttä hyökkäysvaunua tuhottiin. Kaksi alikersanttia ja yksi sotamies kaatuivat.
Tien vasemmalla puolella 8.K:n alueella viisi hyökkäysvaunua pääsi asemiimme, mutta nekin tuhotaan. Yksi alikersantti, yksi korpraali ja kaksi sotamiestä kaatuivat. Toinen sotamiehistä Gunnar Einari Paakkola on Rantsilasta. Haavoittuneita molemmilla lohkolla yhteensä oli seitsemän.
Illan suussa tulee III/3.Pr:lle käsky irtautumisesta ja siirtymisestä Taka-asemaan. Komppaniat irtautuvat asemista kello 20.30 ja lähtevät tunnin kuluttua Kämärän tien isosta mutkasta kohti Kariniemeä marssijärjestyksessä Esik.K, 7.K, 8.K, 9.K, Krh-joukkue, 3.KKK. Siirtyminen tapahtuu hiihtäen paitsi 7.K:lla, joka sukset ovat tuhoutuneet tykistöiskussa. Vetäytymisen aikana ei ole kosketusta viholliseen.
27. helmikuuta 1940
Aamulla JP 3, 4./Pans.P ja osia I/JR 67:stä aloittivat tykistön tulivalmistelun jälkeen vastahyökkäyksen Honkaniemessä. Hyökkäys oli pelkkää vastoinkäymistä; 4. Panssarikomppanian 13:sta Vickers-vaunusta jäi 5 tien varteen moottori- ym vikojen vuoksi jo siirtymävaiheessa, ensimmäinen H-hetki siirtyi, kun tykistöön ei saatu yhteyttä, toista jouduttiin siirtämään, kun osa tykistön tulivalmistelusta osui JP 3:n lähtöasetelmaan aiheuttaen 30 miehen tappiot, vain 6 vaunua lähti liikkeelle ja ne tuhoutuivat neuvostoliittolaisten hyökkäysvaunujen tuleen yhtä lukuun ottamatta, joka oli maastoesteiden takia palannut takaisin taisteluun joutumatta. Etenemisyritykset oli keskeytettävä ja joukot vedettiin takasin lähtöasetelmaan.
III/3.Pr alueella alkoi kello 10:15 voimakas vihollisen tykistötuli ja se on ollut ”pirullista” koko päivän. Kranaatinheitinosaston korsun kattoon tuli 11 osumaa ja siinä olleet heittimet tuhoutuivat. Vihollinen ampuu suorasuuntauksella aukkoja esteisiin. Jalkaväki hyökkäilee, mutta hyökkäykset torjutaan. Omat tappiot 1 kaatunutta 14 haavoittunutta. Kaatunut on 7.K:n Martti Kauranen, maanviljelijä Rantsilasta. Täydennys ja evakuointi ovat erittäin vaikeita.
25. helmikuuta 1940
3. Prikaati, joka suurhyökkäyksen alettua oli alistettuna 5. Divisioonalle, liitettiin Perojoen taakse siirtymisen yhteydessä emoyksikköönsä 1. Divisioonaan. Tästä päivästä lähtien II Armeijakuntaan kuulunut 1. Divisioona siirtyy juuri perustetun I Armeijakunnan alaisuuteen. I Armeijakunnan muodostavat 1. ja 2. Divisioona.
Vihollisen tykistökeskitykset saavat tuhoa aikaan sekä III/3.Pr:n puolustusasemissa Kämärän tien molemmin puolin että majoitusalueilla. 7.K:sta kaatui tänään oppilas Veikko Riihijärvi Saloisista ja sotamies Arvo Minkkinen Rantsilasta. Vihollisen hyökkäykset on torjuttu, mutta sen jalkaväki on kaivautuneena asemiin vain 50 metrin päähän asemistamme, tien vasemmalla puolella kaksi pataljoonaa ja tien oikealla puolella pataljoona. Oma tykistömme ei voi ampua niin lähelle, mutta krh-tulella on tehoa. Vihollisen miehistötappioit arvioidaan eilen ja tänään olleen yli sata kaatunutta molempina päivinä. Miehet etulinjassa ovat märkiä ja paleltumisvaarassa, mutta saavat onneksi jalkarättitäydennyksen.
Vihollinen on painostanut lujasti Näykkijärven koillisrannalla JR 14:ä vastaan. Se joutuu vetäytymään Honkaniemen aseman tasalle. 1. Divisioona antaa käskyn teiden suluttamisesta ja miinoittamisesta etulinjasta taaksepäin niin, ettei ajoneuvoliikenne ole mahdollista 1 kilometrin syvyydellä.
24. helmikuuta 1940
Vihollisen hyökkäyksen painopiste siirtyi siis helmikuun 18. päivän jälkeen kohti pohjoista JR 62 :n lohkolle. Ei toki III/3.Pr reserviin päästyäänkään saanut rauhassa olla Kämärän tien suunnassa. Oli partiointia, hälytyksiä ja avunpyyntöjä eteen ja naapuriosastojen lohkoille. Seuraavassa on siitä pari esimerkkiä.
20. päivänä klo 18 tuli II/1.Pr:stä ilmoitus, että 4 hyökkäysvaunua oli päässyt asemiimme Kämärän tien vasemmalla puolella. 21. päivän vastaisena yönä ylikersantti Mälkki 9./III/3.Pr:sta suoritti vastaiskun ensin yksin, mutta ei päässyt ensimmäisiin asemiin kiivaan noin 50 metrin päästä suunnatun konetulisaseen tulen vuoksi. Toiseen iskuun otti osaa 9.K:n joukkue Hassinen ja etummaisetkin asemat oli vallattu puoli kuuteen mennessä.
Jo kello 6.00 ylikersantti Mälkki pyysi avukseen noin joukkueen vahvuista osastoa suorittamaan vastaiskua tien länsipuolella. Yhdessä 8.K:n III joukkueen ja 9.K:n Korpelan ja Rannan joukkueen kanssa he valtasivat sitkeän mutta nopean taistelun jälkeen vihollisen ennen miehittämän aseman. Viholliselta jäi noin 100 kaatunutta, 8 konekivääriä ym. kalustoa. Omat tappiot olivat 1 kaatunut upseeri, 6 vaikeasti ja 7 lievästi haavoittunutta.
Klo 11.15 ylikersantti Mälkki ilmoittautui III pataljoonan esikunnassa: ”Kalastus” suoritettu! 8.K:n III joukkue jäi valloitettuihin asemiin ja Mälkki pääsi syömään muun 9. komppanian porukan kanssa.
Illalla pimeän laskeuduttua vänrikki Huttusen joukkue 9.K:sta meni pioneerien kanssa eteen tehtävänä tuhota mahdolliset hyökkäysvaunut, paikata esteessä olevat aukot ja miinoittaa esteiden etupuoli. Yön aikana loputkin 8.K:sta miehitti asemat Kämärän tien vasemmalla puolella ja 7. K tiestä lähtien oikealla. 9.K asettui reserviksi tien vasemmalle puolelle kartan Tilanne Näykkijärven ja Perojoen välillä 22.2. mukaisesti.
Molemminpuolinen tykistötuli ja vihollisen hyökkäykset ovat jatkuneet, välillä laimeampana välillä kiivaampana. Vasemmalla, 8.K:n puolella, ovat tulitaistelut olleet kiivaampia, mutta molempien komppanioiden lohkoilla ne on torjuttu. Tänään vihollisen tykistötuli on ollut erittäin voimakasta.
22. helmikuuta 1940
Kovasta yrityksestä huolimatta vihollinen ei päässyt läpi Kämärän tien suunnassa. Varusmiespalvelusta tositoimiin siirtyneet 3.Pr:n ja 1.Pr:n joukot pitivät asemansa Leipäsuolta Mustalammen tasalle. Tarkan tykistötulen tukemana ne ovat viime päivinä torjuneet 20-30 hyökkäysvaunun läpimurtoyritykset.
Helpomman vastustuksen vihollinen on tajunnut saavansa Näykkijärven suunnasta. Helmikuun 19. päivänä puolen päivän aikaan vihollinen hyökkäsi Perojoen länsilaitaa pohjoiseen 30 hyökkäysvaunun tukemana. Osa vaunuista pääsi murtautumaan asemien läpi ja etuasemassa ollut tykistöpatterin tuliasema tuhoutui. Illalla Mustalammen alueella asemien läpi tunkeutui vielä 18-20 vaunua. Vihollisen jalkaväki ei seurannut mukana, mutta läpimurtautuneita hyökkäysvaunuja ei saatu tuhottua.
Iltapäivällä 20. helmikuuta vihollispanssarit liikkuivat jo Pien-Peron länsipuolella. Asemien sisässä oli jo 38 hyökkäysvaunua). Tilanne JR 62:n lohkolla Mustalammen-Pien-Peron alueella on sekava (ks. kartta Torjuntataistelut Näykkijärven ja Perojoen välillä 20.2). Eilen aamuyöstä JR 62:n oli jättävä Pien-Peron eteläpuolinen alue ja se kokosi hajallaan olevat joukkonsa iltapäivällä Vääräkosken kaakkoispuolelle.
Pakkanen on koko helmikuun ajan pysytellyt -20° ja -30° välillä ja verrattain kirkas sää on vaikeuttanut omien joukkojen siirtoa. Eilen aamupäivällä pakkanen kuitenkin laski -11°C:een ja iltapäivällä puhkesi kova lumimyrsky. Pilvinen sää ja lumisade ovat jatkuneet, mikä on estänyt vihollisen toiminnan. Lumen syvyys on lähes metri.
JR 62:n joukkojen kokoamiselle ja vetäytymiselle säänmuutos oli onneksi. Myös JSP:lle, joka onnistui omin voimin vetäytymään saarroksista Perojoen yli itään 3.Pr.n lohkolle.
Viime päivien rajuista hyökkäyksistä huolimatta JR 13 ja JR 14 ovat pystyneet pitämään asemansa Näykkijärven itäpuolella. Rintamalinjat ja joukkojen sijoitukset ovat illan suussa kartan Tilanne Näykkijärven ja Perojoen välillä 22.2. mukaiset.
20. helmikuuta 1940
Jaakko Tanskalan tarina Kämärän tien taistelusta helmikuun 20. päivänä:
– Venäläinen hyökkäsi pitkin maantien sivua. Meitä oli konekivääripesäkkeessä joukkueenjohtaja ja neljä miestä ja koko ajan yritettiin ampua niin paljon kuin kerettiin. Sitten tuli tankki ja ampui kerralla koko pesäkkeen hajalle. Joukkueenjohtaja kaatui ja me kaikki neljä miestä haavoituttiin.
Jaakko itse sai kranaatinsirpaleita vasempaan kylkeen, käteen, kaulaan ja päähän. Tajuihinsa hän tuli vasta joukkosidontakorsussa. Myöhemmin Jaakko sai kuulla, että kantajat olivat laskeneet hänen paarinsa aluksi korsun ulkopuolelle, koska sisällä oli jo niin paljon haavoittuneita, ettei lisää enää mahtunut. Hänen maatessaan siinä hangella tajuttomana oli pari tuttua miestä käynyt raottamassa hänen vilttiään. Tunnistettuaan yltä päältä veressä olleen toverinsa miehet olivat ilman muuta olettaneet tämän kaatuneen.
– Kuollut minä olisinkin, jos en olisi heti herättyäni saanut oksennettua verta pois keuhkoista. Vasemmalla puolella rintaa oli kova polte, mutta minä puhalsin tulemaan suun täydeltä. Se minut pelasti, vaikka enhän minä sitä tietenkään silloin tiennyt.
JSP:n henkilökunnalla oli jatkuvasti kädet täynnä töitä, niinpä Jaakkokin joutui odottamaan vuoroaan pitkän tovin.
– Siinä maatessa tuli äkkiä semmoinen hätä, että “kuolenko minä nyt tähän?” Sitten tulin ajatelleeksi, että “minäpä kokkeilen laulaa” ja rupesin hyräilemään “Täällä Pohjantähden alla”. Sain jollakin lailla tulemaan ääntä ja ilostuin siitä niin, että “enhän minä kuolekaan, kun pystyn pikkusen laulamaan!”
Selitys sille, että Jaakko testasi vointinsa näin erikoisella tavalla, löytyy hänen kuoroharrastuksestaan. Laulaminen on ollut Jaakolle mieluista aivan pienestä pitäen. Musikaalisuus tulee perintönä isältä, joka oli myös kova kuoromies ja soitti mm. haitaria.
Imatrallakin sairaala oli aivan täynnä haavoittuneita. Heitä makasi suuressa salissa pitkin ja poikin.
– Jostakin syystä lääkäri kuitenkin loikki minun tyköni ja rupesi tarkastelemaan selkää. Sitten minut vietiin ensimmäistä kertaa eläissäni röntgeniin. Siellä kuvattiin pää, joka oli toiselta puolelta aivan täynnä haavoja. Onneksi ne olivat sittenkin vain pinnassa. Saman tien leikattiin kyljen iso haava ja sitten pääsinkin jo osastolle.
19. helmikuuta 1940
Kireä, kirkas pakkassää. Keskiyöllä II/1.Pr vapauttaa III/3.Pr:n komppaniat 7.K:n ja 8.K:n etulinjasta ja ne pääsevät majapaikkaansa. Kello 15.45 tulee kuitenkin ilmoitus, että pataljoonan vahvuinen vihollisosasto hyökkää tien vasemmalla puolella. III/3.Pr hälytetään tukiasemaan tien mutkaan valmiiksi vastaiskun suorittamista varten.
7.K lähtee selvittämään tilannetta tukikohdassa tien vasemmalla puolella. Se löytää omat joukot Leipäsuon pohjoisosasta ”metsänkärjestä metsänrajan ja puron yhtymäkohdasta” ja toteaa tilanteen rauhalliseksi. Komentaja käskee komppaniat takaisin korsuihin, missä ne saavat ruoan kahdeksalta illalla.
Konekiväärikomppania 3.KKK/3.Pr jää asemiinsa.
18. helmikuuta 1940
Yö oli rauhallinen Kämärän tien suunnassa. Aamun kuluessa 3. Pr saa lisää krh-ammuksia ja pst-tykin rikkoutuneen tilalle. Taistelu alkaa klo 11 kiivaana. Esikuntaan ilmoitetaan 100 hyökkäysvaunun olevan tulossa tietä pitkin. III pataljoona hälytetään eteen I pataljoonan avuksi ja komppaniat miehittävät puolustusasemat tien tuntumassa. Raju taistelu jatkuu iltaan asti ja tappioita tulee, mutta asemat pystytään säilyttämään.
3. Prikaati on nyt paljon vartijana. Vihollinen yrittää päättävästi jatkaa läpimurtoaan Kämärän kautta.
17. helmikuuta 1940
Uhkaavaksi kääntyneessä tilanteessa Mannerheim päätti kääntyä Kannaksen armeijan upseerien puoleen ja lähetti kaukokirjoitussanomana vetoomuksen, joka jaettiin myöhemmin painettuna upseeristolle. Itse vetäytymiskäskyhän koski vain Länsi-Kannaksen eli II AK:n joukkoja. III AK Itä-Kannaksella oli kyennyt pitämään pääaseman muutamia rajattuja läpimurtoja lukuun ottamatta.
3. Pr:n asemia uhkasi toissa päivänä lännestä saapuneiden 4 hyökkäysvaunun ja jalkaväen lisäksi etelästä Perojoen varrella oleva 10 hyökkäysvaunun ryhmä. Eilen aamulla tuli pohjoisen suunnasta tieto, että 9.K/Jr 62 on hävinnyt karkuun eikä 5.K/JR 62 pysy asemissaan. 3.Prikaatin pataljoonat saivat klo 12 vetäytymiskäskyn ja vetäytyminen alkoi klo 14. Lähtiessä alue miinoitettiin ja rakennuksia poltettiin.
Vetäytyminen Leipäsuon onnistui hyvin. Vihollinen ei seurannut – lentokoneita lukuun ottamatta. Nekään eivät tulittaneet, luulivat joukkoja ilmeisesti omikseen. III pataljoona asettui hälytysvalmiiksi Kuikkalammen maastoon, II pataljoona siitä kaakkoon ja I pataljoona Kämärän tien varteen.
Tänään kellon lähestyessä puolta päivää 14 hyökkäysvaunua ja pataljoonan verran jalkaväkeä eteni Kämärän tietä pohjoisen suuntaan. III pataljoona siirtyi Kämärän tien isoon mutkaan I pataljoonan taakse. Kello 18 I pataljoonan asemiin on tullut tykistökeskitys, joka on rikkonut yhden pst-tykin ja toisen tykin miehistö on paennut. Hyökkäysvaunut ovat etummaisessa esteessä.
28. helmikuuta 1940
02/28/2020
Tapahtumien kulku
1 Comment
heikkisakari.heikkila
Yön marssin aikana oli ruokailu Pilppulan pysäkin luoteispuolella etukäteen paikalle tuoduista kenttäkeittiöistä. Sen jälkeen kenttäkeittiöt liitettiin yksikköihinsä ja tiedustelu-upseeri lähti vääpelien kanssa majoitustiedusteluun ja lämmittämään talot ja järjestämään oppaat Näätälän järven länsipuolella.
Vähintään yhtä paljon kuin lämmin soppa lämmitti miesten mieltä pataljoonankomentaja Lindénin kiitokset erinomaisesta suorituksesta Perojoen asemissa.
Aamun valjetessa komppaniat saapuivat Karisalmen Korpelan kylään ja pääsivät sisämajoitukseen lämpimiin taloihin. Lopun päivää miehet saivat levätä. Paitsi tietysti komppanioiden päälliköt ja joukkueiden johtajat, jotka lähtivät puolustusasemien tiedusteluun. Illan käskynjaossa annettiin ohjeet ruokailusta, ase- ja varustehuollosta ja selvitettiin tuleva tehtävä.