Karjalankannaksella

20. joulukuuta 1939

Taistelu on jatkunut kiivaana 5.D:n kaistalla Viipurin maantien suunnassa. Summa on suurhyökkäyksen kohteena. 1.D:n puolustusasemia on vihollinen tyytynyt tulittamaan voimakkaasti tykistöllään ja 1.Pr on torjunut useita heikkoja tiedusteluhyökkäyksiä.

Selustassa olevat 3.Pr:n  yksiköt ovat jatkaneet tiedustelua, tienrakennusta ja taempien asemien linnoittamista linjalla Mustalampi – Perojoki – Leipäsuo. Kuitenkin ne ovat olleet hälytysvalmiina vihollisen torjumiseksi ja pääpuolustuslinjan takaisinvaltaamiseksi 5.D:n alueella mahdollisen läpimurron tapahduttua.

Yön aikana III/3.Pr siirtyy uusiin asemiin Kämärän aseman lounaispuoleiseen maastoon ja aloittaa heti panssarikaivantojen ja telttojen kaivamisen maahan. Telttoja ei ole riittävästi ja tilalle saadaan Esoniittimajoja.

Etenemis- ja vastahyökkäystiedustelu alkaa mm. Huumolan suuntaan. Iltapäivällä kaksi panssaritorjuntajoukkuetta komennetaan 5.D:n avuksi Summaan, kun kaksi raskasta hyökkäysvaunua on päässyt pääpuolustuslinjan läpi.

17. joulukuuta 1939

3. Prikaati on edelleen selustassa Kämärän kylän tuntumassa Venäjänpellon ja Kivikkomäen alueella. Upseerien johdolla tiedustellaan etenemismahdollisuuksia Summan suuntaan. Kivikkomäestä Rauhalan kautta Kuikkalammen länsipuolitse kulkevaa polkua kunnostetaan ajoneuvokelpoiseksi tieksi. Harjoitellaan sodankäyntiä kaasunaamarin kanssa, sillä useammalta rintamasuunnalta on tullut tietoa kaasuhavainnoista.

Vihollinen aloitti toissa päivänä toisen läpimurtoyrityksensä Taipaleen alueella kolme tuntia kestäneellä tykistön tulivalmistelulla.  Molemmat hyökkäävät divisioonat pääsivät suomalaisasemien edessä oleviin panssarikaivantoihin ja Suvannon tuntumassa ja Terenttilän luoteispuolella suomalaisasemiin asti. Kolme päivää kestäneissä taisteluissa suomalaiset ovat tarkalla tykistötulella pakottaneet vihollisen vetäytymään panssarikaivannoista ja vastahyökkäyksillä palauttaneet pääaseman ennalleen.

Tänään puoliltapäivin alkoi neuvostojoukkojen hyökkäys kahden armeijakunnan voimin Summan ja Muolaanjärven välisellä alueella. 19. AK hyökkää 5. D:n kaistalla Viipurin maantien suunnassa ja 50. AK 1. D:n kaistalla Leningrad-Viipuri rautatien suunnassa. Suomen kahta divisioonaan vastaan hyökkää kolme jalkaväkidivisioonaa ja yksi panssariprikaati.

13. joulukuuta 1939

Helppoa kuin heinäteko on Heikin sota ollut toistaiseksi. Ainut kosketus viholliseen oli vihollispartion yllätyshyökkäys Nurmijärvellä 3. joulukuuta.

Olo Ristseppälässä oli enemmän varautumista talveen kuin taisteluun. Kesälakit luovutettiin pois (ks. kuva Nurmijärven jäällä 3.12.), kärryt vaihdettiin rekiin ja alusvaatteet pestiin – jokainen itse omansa. Oli toki sulkeista ja avojärjestyksen harjoittelua sekä panssarintorjuntaosastojen järjestelyä.

Yön aikana 3. Pr. siirtyi Ristseppälästä Kämärän kylän pohjoispuolelle. Prikaati on nyt “kotipesässään” kenraalimajuri Laatikaisen komentamassa 1. Divisioonassa. 1. D sai 9.12. käskyn ottaa rintamavastuun 5. D:n lohkon itäosassa, missä divisioonan tuli asettua puolustukseen pääasemaan Munasuon ja Muolaanjärven välille. 1. D:lle alistettiin alueella olleet 5. D:n osat ja tykistöä.

1. Pr./1. D on nyt miehittänyt puolustusaseman Leipäsuon lohkolla. Eilen vielä “linjassa” ollut JR 14 torjui neuvostojoukkojen hyökkäysyritykset, mutta etuvartioasemat kuitenkin menetettiin verisissä taisteluissa. Divisioonan 2.Pr. ja 3.Pr. sekä muut 1. D:lle alistetut joukot ovat selustassa ja valmistautuvat vastaiskuihin puolustusasemaan.

11. joulukuuta 1939

Neuvostoarmeija otti jo sodan ensipäivinä tavoitteeksi läpimurron Taipaleenjoella ja sitä kautta pääsyn Karjalan armeijan selustaan.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. se aloitti hyökkäyksen kahden divisioonan voimin suomalaista 10. Divisioonaa vastaan. Rajujen taistelujen lopputuloksena neuvostojoukot pääsivät Taipaleenjoen yli Koukunniemessä ja Terenttilässä. Eilen illalla joutui vihollisen haltuun myös Mustaojan suun eteläpuolella oleva Alcazariksi kutsuttu eteentyönnetty kestolinnoitettu tukikohta.

Näin vihollisen läpimurtoyritys epäonnistui, mutta Taipaleen ylityksellä se pääsi parempiin hyökkäysasemiin Suomen pääpuolustusasemia vastaan. Helsingin Sanomat näkee Taipaleenjoen taisteluista vain positiivisen puolen.

8. joulukuuta 1939

III/3.Pr siirtyy päivän aikana autoilla Mälkölästä Ristseppälään.

Itsenäisyyspäivänä 6.12 eversti Kaila luovutti 3.Pr:n komennon everstiluutnantti Kääriäiselle. 3. Prikaati on suojajoukkotaistelujen päätyttyä palautettu kenraalimajuri Laatikaisen komentamaan 1. Divisioonaan, joka toimii II Armeijakunnan lohkolla ja alaisuudessa.

6. joulukuuta 1939

Lumisade juhlistaa itsenäisyyspäivää. Pikkupakkanen on jatkunut parin viikon ajan. Lunta on satanut sen verran, että suksilla vihollispartiokin liikkui Nurmijärven yllätyshyökkäyksessä.

Mälkölässä on rauhallista. III pataljoonan viimeisetkin miehet ovat koossa, kun vänrikki Launamo ja kopraali Pahkamaa miehineen ilmoittautuvat puolilta päivin 7. komppaniaan. He ovat olleet Vuoksen Oravaniemessä järjestelemässä ylikulkua.

Hartain mielin kuunnellaan tasavallan presidentin Kyösti Kallion uudenvuodenpuhe radiosta. Komppaniat pääsevät saunaan ja pataljoonan pastori käy lukemassa päämajan laatiman tilannekatsauksen käydyistä taisteluista.

Kun III/3.Pr meni hajalle Nurmijärvellä, sai Lipolan ryhmän komentaja eversti Sihvo luvan irrottaa Lipolan ryhmän pääjoukot Valkjärveltä. Itsenäisyyspäivään mennessä suojajoukot ovat vetäytyneet pääasemaan koko kannaksella. Joulukuun 3. päivästä lähtien on Kannaksen armeija vetänyt suojajoukkoja varsin nopeaksi reserviksi pääaseman taisteluja varten. Päämaja on edellyttänyt suojajoukoilta sitkeämpää viivytystä, mutta Kannaksen armeijan komentaja kenraaliluutnantti Österman on pitänyt päänsä, ettei suuremmalla ajanvoitolla ole merkitystä. Onhan päävoimien keskitys suoritettu loppuun.

Suojajoukkojen miestappiot ovat noin 400 miestä, joista kaatuneita 133 miestä. Yksiköittäin suurimmat tappiot kärsivät Raudun ryhmän I-portaassa taistelleet Er.P 6, 6.RajaK ja 7.RajaK. II-portaassa ollut 3. Pr selvisi näiden suojassa pienimmin tappioin.

5. joulukuuta 1939

Osasto Nurmi on levossa Mälkölässä, huoltaa aseitaan ja kunnostaa varusteitaan. On hyvä myös tutustua tositoimiin joutuneiden kokemuksiin neuvostopanssareiden tuhoamisesta.

4. joulukuuta 1939

Vihollispartion hyökätessä eilen illalla joutuivat III pataljoonan joukot osaksi sekaisin ja vetäytyivät useampina osastoina Pölläkkälän suuntaan. Komppanianpäälliköt joutuivat haalimaan joukkojaan kasaan. Oltuaan pataljoonastaan 5 tuntia eristettynä majuri Linden antoi klo 21 vetäytymiskäskyn.

Pataljoonan osat kuljetetaan lossilla Vuoksen yli ja siirtyvät vaiheittain päivä aikana Pölläkkälään Mälkölän kylään. Vain yksi on joukosta poissa, 7. komppania.

7.K on ollut ammunnan takia asemissa koko yön ja irtautumiskäskyn saatuaan vasta puolilta päivin lähtee marssille metsiä pitkin. Kalusto ja sen mukana mm. yksi panssaritorjuntatykki jäävät Nurmijärven eteläpäähän. Komppania tulee Oravaniemeen klo 18 ja pääsee yli vasta klo 22.  Ylimeno pitää järjestää veneillä ja hevosten kuljetus pioneerien rakentamalla lautalla, sillä lossi on jo tuhottu siinä uskossa, että joukkoja ei ole enää Vuoksen eteläpuolella. 7. K majoittuu Virkkilän kansakoululle ja Nuorisoseurantalolle.

Viljo Alamäen ja Antti Mäkimaan ruumiit jäävät kentälle.

3. joulukuuta 1939

Eilen puolilta päivin ennen illan vetäytymiskyä Raudun ryhmä organisoitiin uudelleen kahdeksi taisteluosastoksi:

1. Everstiluutnantti Nurmen johtamaan tst.os. Nurmeen kuuluvat III/3.Pr, JP 4 , 1.Er.Ptri tukipattereina 2.Ptri ja 3.Ptri. JP 4 siirtyy Raudun ryhmän reserviksi Nurmijärven ja Heräjärven maastoon.
2. Er.P 6, 6.RajaK ja 7.RajaK. siirtyvät Eversti Blick’n johtamaan tst.os. Blick’in .

Keskiyöllä Osasto Nurmi vetäytyy Kellermäen ja Saijonjoen asemista ja siirtyy yön aikana puolustukseen Nurmijärvi-Ohalampi linjalle, III/3.Pr:n 7. komppania Ohalammen kannakselle ja 9. komppania Nurmijärven itäpuolelle. 8. komppania komppania jää JP 4:n kanssa reserviin Heräjärven pohjoispuolelle.

Puolilta päivin Osasto Nurmi alistetaan eversti Sihvon komentamalle Lipolan ryhmälle. Iltapäivällä Sihvolta tulee käsky irtautumisesta ja siirtymisestä yön aikana pääasemaan Oravanniemen sillanpääaseman kautta. Käsky kuitenkin perutaan. Komppanianpäälliköt ovat käskynannossa Heräjärven pohjoispuoleella, kun neuvostoliittolainen suomea puhuva tiedusteluosasto hyökkää iltahämärissä Petäjäjärven suunnasta ja yllättää kokoontumassa olleen Osasto Nurmen joukot.

Pimeässä syntyi kiivas taistelu, jonka tuloksena hyökkääjä lyödään, mutta joukot joutuvat hajalleen. Kahakoinnissa saavat surmansa sotamies Antti Mäkimaa 3.KKK/3.Pr, korpraali Viljo Alamäki 7.K/III/3.Pr, kopraali Jouko Hartikka III/3.Pr ja alikersantti Tauno Reinikka 9.K/III/3.Pr (kuva).

Heikille Taunon kaatuminen on raskas isku. Olihan Tauno hänen parhaita kavereitaan, saman kylän poika, ruotukaveri ja monien hiihtokisojen kilpaveikko.

2. joulukuuta 1939

Kolmas taistelupäivä. Tapahtumat alkavat vyöryä, kun Muolaan ryhmän puolustus murtuu Ahijärvellä. Klo 18:n ja 18.30 välillä tulee Kannaksen Armeijan esikuntaan myöhemmin vääräksi osoittautunut tieto, että vihollinen on toistakymmentä kilometria Uudenkirkon ryhmän selustassa. Puolen tunnin kuluessa Raudun ryhmä ja Uudenkirkon ryhmä saavat käskyn luopua viivytysasemistaan. Uudenkirkon ryhmän on vetäydyttävä Uudenkirkon pohjoispuolelle, vaikka se on juuri tuhonnut Vammelsuussa parin komppanian vahvuisen vihollisen.

Raudun ryhmästä vedetään yksi pataljoona Kiviniemen sillanpääasemaan, kaksi pataljoonaa Nurmijärvelle ja muut joukot pääasemaan. Raudun alueen hyvästä viivytysasemasta luovutaan laukaustakaan ampumatta. Väärä tieto paljastuu myöhään illalla Raudun ryhmän ollessa jo liikkeellä eikä annettua käskyä voida Raudun ryhmän komentaja eversti Kailan harkinnan mukaan enää muuttaa.