Karjalankannaksella

Kenttäpostia

Matti Trumstedin kirje Koukkarille

Rintamalla 2/11.1939

Herra Janne Koukkari

Terveiset täältä Kannakselta. Kuinka olet jaksanut tätä nykyä. Mitä sinnepäin kuuluu. Onko sieltä viety poikia reserviin. Kerro vähän Rantsilan kuulumisia. Täältä sitä ois paljonkin kertomista. Vain kun sitä ei saa kertoa mitään. Paljon täällä on poikia. Ei täällä yksin tartte olla. Melkein Ranttisia kaikki tässä joukkueessa. Louet Arvi on aliupseeri. Ei täällä ole minkäänlaista pelkoa sotahommista. Suru ei paina ketään. Jokapäivänä tehdään töitä. Teltta olot on tätä nykyä. On ne höpissy, että sitä muutetaan paikkaa. Päästään sisämajoitukseen. Sano terveisiä tuttaville. Lopetan, toiste lisää.

Kenttäposti osoite:
Res.Matti Trumstedt 2/JR 26

Kuule jos näät isä pappaa, niin sano, että poika tahtoo jonkun kympin rahaa. Pistä Sinäkin joku markka, kyllä me niistä selvitään. Sinun pitää panna oma nimesi ja osoitteesi kuoren takapuolelle niinkuin minäkin.

Lähde: KODIN, USKONNON JA ISÄNMAAN PUOLESTA
Rantsilan Sotaveteraanit r.y.
ISBN 952-90-5657-5

14. marraskuuta 1939

Neuvottelut Moskovassa päättyivät tuloksettomina jo 9.11, mutta Suomen lehdistöstä tuloksen voi päätellä korkeintaan rivien välistä. Neuvostoliitossa lehtikirjoittelu on hyökkäävää ja Molotovin puhe peitellyn uhkaava.

3. Prikaatin III pataljoonan miehistössä on Heikille paljon tuttua porukkaa Rantsilasta ja Raahen seudulta. Tapahtuuhan pohjalaisten varusmieskoulutus jalkaväkeen PohjR:ssä, jossa III pataljoona perustettiin. Rantsilasta on mm. Reinikan Tauno, jonka kanssa Heikki on käynyt monta kovaa hiihtokisaa niin kyläkisoissa kuin piirinmestaruustasollakin.

Saloisista tutuinpia ovat Martan Martta-tädin kumppani Pohton Vilho samassa komppaniassa ja Martan kihlattu Oravan Matti 7. komppaniassa. Tanskalan Jaakon konekiväärikomppania 3.KKK/III/3.Pr. on asemissa Saijonjoella ja Kusti Kallela on vähän taaempana Nurmijärvellä 3. Prikaatin patteristossa.

Raahen seudun ja Rantsilan reserviläisten jalkaväki JR 26/10.D on Raudun ryhmän takana kenttäarmeijan pääpuolustusasemassa Vuoksen takana Vuokselassa.

Balkanilla

Sotakirjeenvaihtajamme on tällä hetkellä Balkanilla ja lähettää kuvia sikäläisen linnoitustekniikan huippusaavutuksista.

Kannaksen linnoittaminen

Karjalan kannaksen linnoituksen suunnittelu alkoi heti Suomen itsenäistyttyä. Rannikkotykistön linnoitustyöt olivat täydessä vauhdissa jo syksyllä 1919 Viipurinlahdella ja Laatokalla. Maapuolustuksen linnoittamistyöt etenivät Kannaksella jaksoittain vuosina 1920-1924, 1932-1934 ja 1936-1938. Linnoituslaitteiden suunnittelussa oli vaikeuksia, koska asetekniikan kehityksen mukana kasvaneet vaatimukset ja myönnetyt määrärahat eivät olleet oikeassa suhteessa. Myös pääpuolustusaseman linjaus eli jonkin verran suunnittelijan vaihtuessa.

Kansanvälisen tilanteen kiristyessä 1930-luvun lopulla heräsi Akateemisessa Karjala Seurassa ajatus vapaaehtoisten linnoitustöiden käynnistämiseksi. Puolustusministeri Juho Niukkasen asettaman työryhmän esityksestä järjestelytyö annettiin suojeluskuntajärjestön hoidettavaksi. Linnoittamistyöt alkoivat 4. 6.1939 ja keskeytettiin YH:n takia 10.10.1939, mutta jatkuivat sitten kuitenkin supistetussa kokoon panossa ja sulautuivat lopulta päämajan linnoitusorganisaatioon.

Vapaaehtoisesta linnoittamistyöstä tuli kansanliike. Miehiä ilmoittautui kaikista kansalaispiireistä ja runsaasti suojeluskuntaväen ulkopuolelta. Kaikkia halukkaita ei edes voitu sijoittaa töihin. Lähes 70 000 miestä ja 2 500 muonituslottaa antoivat viikon työpanoksen linnoittamisen hyväksi. Vapaaehtoinen työvoima sijoitettiin hyökkäysvaunuesteiden rakentamiseen.

Suojajoukkojen ja kenttäarmeijan päätehtävänä YH:n aikana oli koulutuksen ohella taisteluasemien kunnostus. Kenttätöistä annetut käskyt sisälsivät määräyksiä

• hyökkäysvaunu- ja piikkilankaesteiden täydentämisestä ja rakentamisesta,
• havumajojen ja sirpaleenkestävien korsujen rakentamisesta sekä
• piikkilankaesteiden ja puolustusasemien tiedustelusta ja suunnittelusta.

Taisteluasemien rakentamista vaikeutti kenttälinnoittautumiskoulutuksen ja -ohjeiden sekä työvälineiden puute. Tarmokkaan ohjauksen ja miesten omatoimisuuden avulla työt alkoivat kuitenkin sujua. Taisteluasemien rungon muodostivat puulla vahvistetut konekivääri- ja pikakivääripesäkkeet. Ampuma- ja yhdyshautojen rakentaminen jätettiin viimeiseksi, minkä takia ne olivat usein kesken sodan alkaessa.

YH:n alettua järjestettiin päämajan johtama linnoitustoiminta uudelleen Linnoitussuunnittelutoimiston ja Linnoitusrakennustoimiston pohjalle. Linnoitusrakennustoimiston päätehtävänä oli rakentaa betoni-, korsu-ja patotyöt pääpuolustuslinjalla Karjalan kannaksella. Sodan puhjettua työt laajenivat selustaan aina linjalle Virolahti – Luumäki. YH:n ja sittemmin sodan takia kunnollisen työvoiman saanti niin työnjohtoon kuin työ suorittamiseenkin tuotti suuria vaikeuksia. Pulaa oli myös betoniteräksestä ja kuljetusvälineistä

Viivytysasemaan kuului yleensä kaivanto hyökkäysvaunuesteenä, piikkilankaeste sekä yksinkertainen linja asepesäkkeitä. Päävastarinta-asemien linnoittamisessa päästiin huomattavasti pidemmälle ryhmittyneiden joukkojen määrän ansiosta. Kenttälinnoituslaitteiden määrä oli suurempi ja tukena oli usein betoniset asepesäkkeet.

Sodan sytyttyä linnoitusten rakentaminen ja korjaaminen jatkui pääpuolustusasemassa ja selustassa. Kartat-välilehdellä on kuvat kestolinnoitettujen korsujen sijainnista syksyllä 1939 sekä linnoitustilanne talvisodan aikana koko Kannaksella. Viimeksi mainittuun karttaan tulee III/3.Pr sijainti punaisella tapahtumien edetessä YH:n ja sodan aikana.

1. marraskuuta 1939

Pilvinen aamu, lämpötila +1°C. Varustelutyöt jatkuvat III/3.Pr:n alueella rutiinilla: herätys ja aamutoimet klo 6.00, työaika klo 7.30:sta klo 16.00:en, välissä ruokatunti klo 11.00 – 12.00, iltaruokailu klo 17:00 ja iltahuuto klo 21.00. Pientä vaihtelua tuovat silloin tällöin alueella hiippailijat, jotka pidätetään ja lähetetään pataljoonan esikuntaan kuulusteltavaksi.

Kellermäen tukikohta luovutetaan pataljoona Kolehmaiselle (ilmeisesti Jääkäripataljoona 2 Lipolan ryhmästä) ja konekiväärikomppanian kaksi joukkuetta ja komppania Launis (?, ei mikään kiväärikomppanioista) saavat käskyn siirtyä varustelutöihin taaempiin asemiin Roslivanjärvi – Saarijärvi kannakselle.

Paasikivi lähti valtuuskuntansa kanssa eilen illalla Moskovaan kolmanteen neuvotteluun. Repussa oli aiemmin päivällä eduskuntaryhmien puheenjohtajien hyväksymät ja hallituksen vahvistamat ohjeet; Suomenlahden itäisten ulkosaarten luovuttaminen aikaisemman tarjouksen mukaisesti, keskustelun jatkaminen Suursaaresta ja Kalastajasaarennon länsiosista ja Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen kulkemaan Haapalan pohjoispuolitse Vammeljoelle. Luovutetuista alueista ja yksityisomaisuudesta edellytettiin saatavaksi täysi korvaus. Tukikohtien myöntäminen ja rajalinnoitteiden hävittäminen olisi ehdottomasti torjuttava.

27. lokakuuta 1939

Paasikivi ja Tanner palasivat eilen Moskovasta vähin tuomisin. Ainoat myönnytykset Neuvostoliiton aikaisemmin esittämiin vaatimuksiin (ks. kommentti tekstiin 8. – 12. lokakuuta 1939) olivat Hangon vuokra-alueen maajoukkojen vahvuuden vähentäminen 5000 miehestä 4000 mieheen, rajalinjan siirtäminen Karjalan kannaksella vähän etelämmäksi ja hyökkäämättömyyssopimuksen täydentäminen Suomen ehdottamalla tavalla.

Kansalle ei tilanteen vakavuutta paljasteta. Kotirintaman hengen ja luottamuksen vahvistamiseksi Suomen puolustuskyyn Yleisradiossa valmistuu filmi Puolueettomuusvartiointia. Sitä esitetään elokuvateattereissa elokuvien alkukuvana. Hengessä onkin vahvistamista, sillä kahvi joutui kortille 25. päivänä.

21. lokakuuta 1939

III/3.Pr:n varustustyöt jatkuvat Kellermäellä ja viereisellä purolinjalla. Pataljoonan suunnittelema sulkulinja Valkjärven itäpuolella on kokonaisuudessaan noin 7 km pitkä välillä Pitkäjärvi, Koisenojan niitty, Riihikkoniitty,  Kellermäki.  Ensilumi satoi 16. lokakuuta ja yölämpötilat ovat pari astetta plussalla. Syksyn kosteudessa miehillä on vaikeuksia saada vaatteensa kuiviksi.

III/3.Pr:n alueella on rauhallista, mutta Jääkaripataljoona 4:ssä, ensimmäisessä viivytyslinjassa rajan tuntumassa, on hermot pinnassa. Toisen komppanian vartiomies oli kuullut ähkimistä erää aidan alta. Hän huusi ”ken siellä” säädetyt kerrat, mutta tulija ei pysähtynyt. Vartiomies ampui kaksi kertaa sillä seurauksella, että aidan vierestä löytyi kuollut sika ja kymmenen possua, jotka tutkivat ihmetellen emäänsä, joka niin äkkiä pysäytti etenemisensä.

Samaan aikaan kuin Suomen pääministeri Paasikivi sukkuloi Helsingin ja Moskovan väliä, ovat pohjoismaiden päämiehet tavanneet kuningas Kustaan kutsumana Tukholman konferenssissa. Konferenssin antia ovat maiden puolueettomuusjulistukset ja länsimaiden sympatiat Suomea kohtaan.

16. lokakuuta 1939

Varusmiehistä,  suojeluskuntalaisista ja vakinaisesta henkilökunnasta muodostettujen suojajoukkojen rakentaessa ja varustaessa viivytysasemia, on reserviläisistä muodostettu kenttäarmeija asettumassa taemmas pääpuolustusasemaan ”Mannerheim-linjalle”.

Myös kotirintama valmistautuu sotaan. Sokeri ja bensiini ovat säännöstelyssä, Helsingistä on lähtenyt pois jo 100 000 ihmistä ylimääräisin kuljetuksin, pimennysohjeita annetaan ja sidetarpeita revitään vanhoista lakanoista.

13. lokakuuta 1939

Neljässä päivässä valmistuu viivytysasema Suokkaan maastoon ja tulisuunnitelmat konekivääreille ja kranaatinheittimille.

Karjalankannaksen suojajoukkojen nimet ovat sijainnin mukaan Uudenkirkon ryhmä, Muolaan ryhmä, Lipolan ryhmä ja Raudun ryhmä. 3. Prikaati muodostaa III Armeijakunnan alaisen Raudun ryhmän pääjoukon.

III/3. Pr saa Raudun ryhmä esikunnasta käskyn siirtyä uuteen paikkaan.

Päiväruokailun jälkeen pataljoona lähtee marssimaan reittiä Suokas – Vaalimo – Väärämäenlammen itäpää – Nurmijärvi – Tuomola – Vunukkala – Veikkola. Kuuden tunnin ja parinkymmenen kilometrin marssin jälkeen pataljoona leiriytyy Vunukkalan ja Veikkolan taloihin ja lähimetsiin. Odotettavissa on uuden viivytysaseman rakentaminen.

8. – 12. lokakuuta 1939

III Pataljoona siirtyy 8. lokakuuta marssien Kasarmilan maastosta Suokkaaseen ja aloittaa varustustyöt. Myös kotirintamalla valmistaudutaan sotaan. Valmistellaan lakia hevosten ja ajoneuvojen ottamiseksi sotavoimien tarpeisiin. Helsingissä harjoitellaan ikkunoiden pimentämistä ja edellytetään ”talonisäntien” huolehtivan suojeluvalvojien ja suojeluryhmien nimeämisestä ja annetaan ohjeita niiden toiminnan organisoimiseksi.

Paasikivi lähtee Moskovaan neuvottelemaan, vaikka ei ole oikein tietoa mistä pitäisi neuvotella.