Puolustusneuvoston puheenjohtajana Mannerheim oli 20-luvulta lähtien esittänyt vaatimuksia Suomen puolustuskyvyn kehittämiseksi ja arvovaltansa peliin pannen – usein erolla uhaten – taistellut niiden toteuttamiseksi. Poliittisissa piireissä ei täysimittaisiin panostuksiin ollut valmiutta eikä halua. Vielä syyskesällä 1939 pääministeri Cajander onnitteli eräässä puheessaan armeijaa siitä, ettei sitä menneinä vuosina ollut varustettu aseilla ja varustuksilla, ”jotka olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin”. Kansa paikkasi tilannetta osallistumalla innokkaasti kansalaiskeräyksiin ja vapaaehtoisiin linnoitustöihin Kannaksella.
Vielä 27. marraskuuta 1939 Mannerheim osoitti presidetti
Kalliolle kirjelmän, jossa hän tiivisti puutteet armeijan varustustilanteessa:
miltei olematon ilma- ja ilmatorjunta-ase
lentoase vain 50 % määrävahvuudesta, joka sekin
on riittämätön
kolmisenkymmentä ensimmäisen maailmasodan
aikaista hyökkäysvaunua ja kolmisenkymmentä uutta aseistamatonta Vickers-vaunua
laivastoa ei ollut kehitetty todelliseksi
meripuolustukseksi
lukumäärältään heikko tykistö
15 divisioonasta kolme vielä aseistamatta ja
varustamatta ja neljäs ilman tykistöä
Jalkaväen aseista on yksityiskohtainen kuvaus teoksessa Talvisodan historia, Osa 1 ss. 166 ja 167.
Vakinaisessa palveluksessa olleista ja suojeluskuntalaisista muodostetut suojajoukot olivat asiallisesti varustettuja: useimmilla sarkapuku m -27, aseet ja kenttävarusteet (kuva). Oma näyttävä puukko oli talvisodassa varsinkin aliupseerien statusesine.
Varsinaisen kenttäarmeijan astuttua palvelukseen noin kolmasosa reserviläisistä joutui lähtemään malli Cajanderissa, millä tarkoitettiin siviilivarusteita lisättynä armeijan jakamilla vyöllä ja kokardilla. Valtaosalle miehistä tämä ei ollut ongelma, sillä he tulivat maaseudulta ja heillä oli kokemusta metsätöistä. Kotoa tuodut varusteet toimivat ankarissa olosuhteissa usein paremmin kuin armeijan ohjesäännön mukainen vaatetus. Kaupunkilaisilla oli alussa vaikeampaa, mutta kotirintamalta lähetetyt lämpimät varusteet korjasivat vähitellen tilannetta. Talvisodan alkaessa maassa oli elintarvikkeita ja rintamamiesten muona-annokset olivat runsaita. Kahvia sotilaat saivat vain sunnuntaina.
Jalkaväen varusteet ja aseistus talvisodassa
11/19/2019
Tapahtumien kulku
Kommentit pois päältä artikkelissa Jalkaväen varusteet ja aseistus talvisodassa
heikkisakari.heikkila
Puolustusneuvoston puheenjohtajana Mannerheim oli 20-luvulta lähtien esittänyt vaatimuksia Suomen puolustuskyvyn kehittämiseksi ja arvovaltansa peliin pannen – usein erolla uhaten – taistellut niiden toteuttamiseksi. Poliittisissa piireissä ei täysimittaisiin panostuksiin ollut valmiutta eikä halua. Vielä syyskesällä 1939 pääministeri Cajander onnitteli eräässä puheessaan armeijaa siitä, ettei sitä menneinä vuosina ollut varustettu aseilla ja varustuksilla, ”jotka olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin”. Kansa paikkasi tilannetta osallistumalla innokkaasti kansalaiskeräyksiin ja vapaaehtoisiin linnoitustöihin Kannaksella.
Vielä 27. marraskuuta 1939 Mannerheim osoitti presidetti Kalliolle kirjelmän, jossa hän tiivisti puutteet armeijan varustustilanteessa:
Jalkaväen aseista on yksityiskohtainen kuvaus teoksessa Talvisodan historia, Osa 1 ss. 166 ja 167.
Vakinaisessa palveluksessa olleista ja suojeluskuntalaisista muodostetut suojajoukot olivat asiallisesti varustettuja: useimmilla sarkapuku m -27, aseet ja kenttävarusteet (kuva). Oma näyttävä puukko oli talvisodassa varsinkin aliupseerien statusesine.
Varsinaisen kenttäarmeijan astuttua palvelukseen noin kolmasosa reserviläisistä joutui lähtemään malli Cajanderissa, millä tarkoitettiin siviilivarusteita lisättynä armeijan jakamilla vyöllä ja kokardilla. Valtaosalle miehistä tämä ei ollut ongelma, sillä he tulivat maaseudulta ja heillä oli kokemusta metsätöistä. Kotoa tuodut varusteet toimivat ankarissa olosuhteissa usein paremmin kuin armeijan ohjesäännön mukainen vaatetus. Kaupunkilaisilla oli alussa vaikeampaa, mutta kotirintamalta lähetetyt lämpimät varusteet korjasivat vähitellen tilannetta.
Talvisodan alkaessa maassa oli elintarvikkeita ja rintamamiesten muona-annokset olivat runsaita. Kahvia sotilaat saivat vain sunnuntaina.
Jaa tämä: