Kenraaliluutnantti Öhqvistin kootut selitykset
Joulukuun 28. päivänä allekirjoittamassaan taisteluselostuksessa esittää kenraaliluutnantti Öhquist seuraavat syyt hyökkäyksen vähäiseen menestykseen:
»Syyt hyökkäyksen epäonnistumiseen tahtoisin puolestani tärkeysjärjestyksessä luetella seuraavasti:
- Vihollinen oli odotettua paljon vahvempi varsinkin Työppölänjoen-Summajoen välisessä maastossa, jossa ratkaisun piti tapahtua.
- Tykistömme viestiyhteydet pettivät suurin piirtein täydellisesti, josta seurasi, että mitä kiitollisemmatkin maalit jäivät tulittamatta eikä jalkaväkemme etenemisen alettua juuri missään saanut tarvitsemaansa tykistön tulitukea. Tässä yhteydessä mainittakoon myös, että osa krh-ammuksista oli varustettu kelvottomilla sytyttimillä (l.D) sekä, että osa näistä ammuksista ei sopinut heittimiin. (6.D; II AK:n omissa divisioonissa oli sama virhe jo aikaisemmin saatu korjatuksi, mutta kun 6.D vasta niin myöhään alistettiin II AK:lle, ei II AKE ehtinyt vakuuttautua siitä, että se siinäkin olisi tullut korjatuksi.)
Yllämainittua kahta seikkaa pidän kaikkein tärkeimpinä syinä. Ilmeistä on, että ellei ensisijassa tykistölle, mutta myös jalkaväelle saada kunnollisia radioita, tulevat omat hyökkäyksemme vastaisuudessakin kohtaamaan erittäin suuria vaikeuksia.
Seuraavat seikat vaikuttivat minusta ainakin jossain määrin, vaikkakaan ei ratkaisevasti hyökkäyksemme epäonnistumiseen:
- Epäedullinen sää, joka vastoin odotuksia muuttui aivan kirkkaaksi mahdollistaen täten vihollisen ylivoimaisen raskaan tykistön tulen johtamisen kiintopalloista käsin sekä samoin vihollisen ilmavoimien toiminnan sekä taistelevia joukkojamme että varsinkin viesti- ja huoltoyhteyksiämme vastaan.
- 6.D:n sotakokemuksen puute, joka aiheutti sen, että vihollisen tykistö ja panssarivaunut vaikuttivat näihin joukkoihin järkyttävästi.
- l.D:n osien puutteelliset valmistelut, jotka aiheuttivat hyökkäykseen lähdön myöhästymisen kahdella tunnilla.»
Lunta oli hyökkäyspäivänä maassa noin 15 cm. Edellisinä päivinä vallinnut lumisade lakkasi aamulla ja päivän aikana kiristyi pakkanen-7 asteesta lähelle -20 astetta.
Päämajassa oli kiinnitetty huomiota myös siihen, että käytettävissä olleisiin voimiin, nimenomaan tykistöön verrattuna armeijakunnan hyökkäyssuunnitelma oli ollut liian laaja ja hajanainen. Tieto suunnitelmista saatiin päämajaan vasta 22.12., jolloin ei katsottu enää voitavan puuttua asiaan. Kuitenkin Kan.AE:lle annettiin käsky, jonka mukaan hyökkäys oli keskeytettävä ja joukot vedettävä takaisin heti kohdattaessa voimakasta vastarintaa.
heikkisakari.heikkila says:
Siilasvuon joukot onnistuivat vastahyökkäyksellä tuhoamaan kokonaisen divisoonan Raatteen tiellä. Olisiko Mannerheimin pitänyt antaa Kannaksen armeijalle lupa vastahyökkäykseen jo aikaisemmin joulukuussa, kun neuvostojoukot olivat vielä liikkeessä?
Taktisesti se olisi mielestäni ollut ihan järkevää, jos
– sää olisi estänyt venäläisten ilmaylivoiman käytön
– suomalaisilla olisi ollut liikkuva ja riittävä viesti- ja panssaritorjuntakalusto
– maasto ja tiestö olisivat viholliselle yhtä vaikeat kuin Raatteessa
ja jos, niin lehmäkin lentäis…