Lomautettu toistaiseksi
Heikin sota on ohi. Puolustusasemien rakentaminen Lappeenrannan länsipuolelle jatkui huhtikuun lopulle saakka ja III/3.Pr pataljoona palasi Pohjan Rykmenttiin Kuopioon. Heikki sai 29.4.1940 sotilaspassinsa ja siihen liitteen osallistumisesta talvisotaan enteellisin merkinnöin: ”Lomautettu toistaiseksi”.
Heikin sotapolkua seuratessa olen monta kertaa päätynyt pohtimaan yksittäisen sotilaan selviytymistä tapahtumien kulussa. Kuinka paljon siihen on vaikuttanut sattuma eli ”kohtalon sormi”, oma ja esimiesten sotilaallinen taito, oma ja esimiesten kunnian tavoittelu tai vastaavasti omien säästämishalu jne.? Esimerkkejä näistä kaikista on helppo löytää talvisodastakin:
Turun sotilasläänissä perustettu 5.D ryhmitettiin puolustusasemaan sulkemaan ”Viipurin portti” Summajoesta Muolaanjärveen. Tämä ankarimpiin taisteluihin joutunut lohko oli alun perin suunniteltu Uudenmaan sotilaspiirin perustamalle 4.D:lle. 5.D joutui sen kuitenkin miehittämään, kun se oli nopeampi liikekannallepanossa.
III/3.Pr oli väliasemassa ratkaisevassa paikassa sulkemassa Kämärään johtavan tien. Tiukan vastuksen huomattuaan vihollinen käänsi päävoimansa pohjoiseen kenttätäydennysjoukoista muodostetun 23.D:n alueelle. Vastaavanlainen tilanne oli taka-asemassa. III/3.Pr komennettiin suorastaan ärsyttämään vihollista, kun sen joukkoja siirtyi asemien editse länttä kohti 23.D:n puolustuksen murruttua Talissa.
III/3.Pr:n rooli oli sodan alkuvaiheessa viivytysasemien rakentaminen, partiointi ja vastahyökkäykset läpimurtojen tapahduttua. Se oli sodanjohdolta varmaan tietoinen päätös. Olivathan PohjR:n varusmiespalveluksesta komennetut sotilaat ”miehiä parhaassa iässä”, useimmat maa- ja metsätöiden karaisemia, hiihtotaitoisia suojeluskuntalaisia. (Jatkosodan hyökkäysvaiheessa monet III/3.Pr:n miehistä, kuten Heikki, palvelivat Kevyt Osasto 5:ssä.) Hälytyksiä läpimurtoihin tuli, mutta etulinjassa olevat yksiköt selvittivät ne usein itse tai rintamalinjaa vedettiin taaksepäin.
Sotapäiväkirjan pito on toinen kysymys, johon kaipaisin vastausta: oliko siihen ohjesääntöä talvi- ja jatkosodassa ja millaisen opastuksen nykyupseerit siihen saavat? Talvisodan sotapäiväkirjojen laatu vaihtelee laidasta laitaan ja onko niitä aina pidettykään. Esimerkiksi III/3.Pr:n 7. komppanian sotapäiväkirja on hyvin lyhytsanainen, 8. komppanialla jo melko informatiivinen ja 9. komppanian sotapäiväkirjaa joko ei ole ollenkaan pidetty tai se on hukattu.
Jälkipeliä ja oppimista varten sotapäiväkirjaan olisi hyvä kirjata myös miehistön tunnelmia. (Sellaisiakin olen talvisodan sotapäiväkirjoissa nähnyt.) Johtaako juuri jälkipelin pelko niukkaan tietojen kirjaamiseen, tosiasioiden vähättelyyn, liioitteluun jopa niiden vääristelyyn.
Nyt on näillä sivuilla jälkipelin aika!
Eetu Heikkilä says:
Olenkohan joukosta ainoa, joka on tehnyt “sotapäiväkirjaa”, tai paremminkin kirjoitin Golanilla ollessani puhtaaksi päällikön laatimia, englanninkielisiä viikkoraportteja YK:lle. Koska kielitaitoa minulla ei ole, niin käännätin ne tietenkin uteliaisuuttani suomeksi kaverillani.
Undof varmaankin YK:n rauhallisin operaatio, ei siellä mitään tapahtunut, muutamaa vahingossa tai pelottelumielessä tapahtunutta ampumavälikohtausta ja nyrkkitappelua lukuun ottamatta.
Mutta varmaankin turvatakseen rahoituksen ja oman asemansa (tai humalassa tehdyt), päällikön kirjoittamat raportit olivat joskus aika vauhdikkaita.
Tyyliin; Estimme syyrialaisten siviilien tunkeutumisen loitontamisalueelle ( eli kaksi paimenta ja lammaslauma). Tai, YK-joukkojen turvallisuutta uhkaa välitön hengenvaara osapuolten miinoittaessa partioreittejä ( paimenet kantoivat reitille löytämiään miinoja).
Komppaniamme esti rajan pinnassa kansannousun, joka toteutuessaan olisi johtanut uuteen sotaan ( läheisessä kylässä oli joku parinkymmenen hengen mielenosoitus, joka käytiin hajottamassa sotakoiran avulla).
POS 81:n miehistö taltutti voimakeinoin aseistautuneen sotilasryhmän, estäen heitä hyökkäämästä POS 82:n vartiolinjalle ( no, tulihan sitä päissään tapeltua, mutta riita taisi syntyä alun perin lammaslauman oikeudesta ruohontaa alueella ja jätemontun käytöstä.).
Talvisodassa kaatuneiden ja haavoittunein määrää, tai uhrautumista isänmaan eteen ei voi, eikä saa väheksyä.
Mutta tätä Saken “sotapäiväkirjaa” lukiessa huomaa, kuinka eri tavoin raportoitiin ja kuinka iso osuus oli silloisen median HS:n uutisoinnilla.
Mutta, talvisodasta selvittiin, selvitäänkö Koronasta. Talvisodan henkeä on taas, mutta riittääkö vessapaperi?
Väärät päätökset romuttavat hyviä ideoita. Kajaanissa marketit päättivät avata riskiryhmille, eli yli 70 vuotiaille, oman ostostunnin ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä aamuna kassajonossa syntyi vakava kärhämä, kun eläkeläisille ei myytykään keskiolutta ennen yhdeksää.
Eetu
Heikki Heikkilä says:
Sotapäiväkirja on/oli täysin tekijänsä näköinen. Välillä sitä laati kirjuri tai joku muu, välillä päällikkö. Varmaankin riippui toiminnan aktiivisuudesta yms. Harjoituksissa edelleen harjoitellaan sotapäiväkirjan pitämistä. Tahti viikon mittaisessa harjoituksessa on vaan aika tiivis ja runoiluun ei ole aikaa. Nykyään asia hoidetaan monesti siten että tapahtumapäiväkirjasta (sinne kirjataan tärkeimmät tapahtumat, käskyt, ilmoitukset yms) printataan sivu ja that’s it. Nykyään luodaan myös tilanneilmoitukset ylemmälle johtoportaalle 1-2xpäivässä. Kaikki tapahtuu sähköisenä. Noista muodostuu nykyajan sotapäiväkirja.
heikkisakari.heikkila says:
Tekijänsä näköisiä sotapäiväkirjat luonnollisesti ovat niinkuin muukin luova työ. Eikä tilanteen ollessa “päällä” päiväkirjan kirjoittaminen ole prioiriteetissa varmasti ensimmäisenä. Joidenkin talvisodan yksiköiden sotapäiväkirjat Kansallisarkistossa ovatkin melkein pelkästään jälkikäteen tehtyjä taistelukertomuksia. Mahtoikohan niiden tekeminen perustua yksikkökohtaiseen ohjeistukseen?
Tilanneilmoitukset III/3.Pr:n sotapäiväkirjassa antavat paremman kuvan komppanioiden tapahtumista kuin komppanioiden omat sotapäiväkirjat. Isän komppanian eli 9.K:n sotapäiväkirjaa ei ole olemassa ja pataljoonan sotapäiväkirjassa on 9.K:n asiat raportoitu jostain syystä hyvin hatarasti. Esimerkiksi komppanian päällikön nimestä en ole päässyt varmuuteen. Pitkin matkaa olen arvaillut, oliko se vänrikki Palatsi, vänrikki Piuhola, luutnantti Heino vai joku muu. Tulee mieleen, että se oli joku Rokan tapainen oman tiensä kulkija, jota pataljoonan komentaja majuri Lindén ei saanut tai ei halunnut saada kuriin ja järjestykseen.