Karjalankannaksella

23. joulukuuta 1939

II AK:n komentaja kenraaliluutnantti Harald Öhquist on joulukuun aikana useamman kerran pyytänyt lupaa hyökkäykseen pääaseman etupuolelle, mutta Mannerheim ei ole sitä antanut. Vihollisen läpimurtoyritysten epäonnistuttua se on nyt keskittänyt lisävoimia Muolaanjärven ja Summan välille. Vastahyökkäyksen tarve on käynyt ilmeisemmäksi. Mannerheim on antanut pääesikunnan reservinä olleen 6. Divisioonan II AK:n käytettäväksi joko puolustusasemaan murtautuneen vihollisen lyömiseksi tai hyökkäykseen pääaseman etupuolelle.

Kannaksen armeijan komentaja kenraaliluutnantti Hugo Österman ja II AK:n komentaja kenraaliluutnantti Harald Öhquist tekevät hyökkäyssuunnitelman (kartta). 4.D:n ja 6.D:n tehtävänä on hyökätä Kaukjärven pohjoispään tasalle ja katkaista Viipurin maantie. Täältä hyökkäystä on valmistauduttava jatkamaan joko Kaukjärven länsi- tai itäpuolitse etelään.

1. Divisioona hyökkää käskyn mukaan Perkjärvelle ja valmistautuu jatkamaan hyökkäystä kohti Kaukjärven eteläpäätä. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Laatikainen on jakanut joukot kolmeksi taisteluosastoksi. Hyökkäyksen painopisteessä Taasionlampien itäpuolella muodostavat 2.Pr ja 3.Pr (-I P) eversti Svenssonin komentamaan Osasto S:n. Reserviin jäävät pääpuolustuslinjassa ollut 1.Pr ja I/3.Pr.

Ennen marssille lähtöä 3.KKK/3.Pr:n kolme konekiväärijoukkuetta alistettiin III/3.Pr:n kolmelle kiväärikomppanialle. Yön marssin aikana Hotakan kylää ohitettaessa noin klo 6.30 räjähtää tien vieressä kranaatti ja konekiväärijoukkueen opp. Jaakko Tanskala ja stm. Kapanen haavoittuvat ja toimitetaan lääkärin hoitoon.

Hyökkäyksen alkaminen 1. D:n alueella viivästyy kaksi tuntia määrähetkestä, sillä joukkojen siirto toiminta-alueilleen perustui virheellisiin aikalaskelmiin.  Lisäksi 3. Pr:n joukkojen läpimeno pääpuolustuslinjasta on hidasta, koska joukot voivat juosta vain jonossa yhdestä esteaukosta. Esteisiin on kyllä avattu yhdeksän aukkoa, mutta ne johtavat suolle.

III/3.Pr etenee painopistesuunnan etujoukkona vihollista kohtaamatta ja saavuttaa Perojoen Perkjärven luoteispuolella. Täällä hyökkäys kuitenkin pysähtyy neuvostoliittolaisten tukikohdan eteen eikä sitä saada siitä liikkeelle. Perässä tullut II/3.Pr ei osallistu hyökkäyksen tukemiseen (kartta).

Hyökkäys ei onnistunut odotetusti muillakaan lohkoilla. Neuvostojoukot aloittavat puoleenpäivään mennessä vastahyökkäyksensä suomalaisjoukkoja vastaan. Kenraaliluutnantti Öhquist antaa klo14.30 käskyn hyökkäyksen keskeyttämisestä. III/3.Pr:n joukot palaavat edelliselle majoituspaikalle. Operaatio kokonaisuudessaan on pahasti epäonnistunut. (Myöhemmin se onkin saanut nimekseen hölmön tölväys.)

III/3.Pr:stä kaatui hyökkäyksessä yksi alikersantti. II AK:n tappiot kokonaisuudessaan olivat kaatuneina 361 miestä, haavoittuneina 777 miestä ja kadonneina 190 miestä.

22. joulukuuta 1939

Vihollisen läpimurtoyritys Muolaanjärven ja Summan välillä päättyi tuloksettomana toissa päivänä tehtyihin hyökkäyksiin. Neuvostoarmeija oli saanut täälläkin suunnalla samat kokemuksen kuin Taipaleen ja Kiviniemen taisteluissa. Se ei ollut kyennyt tuhoamaan tykistötulella suomalaisten asemia, ennen kaikkea betonisia bunkkereita.

Yön aikana III/3.Pr siirtyy Leipäsuon pohjoispuolelle Kuikkalammen, Mellinlammen ja Saaretjoen maastoon ja kaivaa teltat maahan. Iltakymmenen jälkeen pataljoona lähtee marssille kohti Kattilaojaa.

21. joulukuuta 1939

Kirkas pakkassää -18°C saa vihollisen pommikoneet liikkeelle. Yksi pommi putoaa kolmen metrin päähän III/3.Pr:n lääkintäteltasta. Kaksi sotilasta ja kolme hevosta saa surmansa, kaksi sotilasta ja yksi hevonen haavoittuu. Teltassa pommin puolella olevat sotilaat säilyvät hengissä, sillä teltta on kaivettu 0,8 syvälle maan sisään.

Pst-tykkijoukkue saa hälytyksen ja lähtee Kivikkomäkeen.

20. joulukuuta 1939

Taistelu on jatkunut kiivaana 5.D:n kaistalla Viipurin maantien suunnassa. Summa on suurhyökkäyksen kohteena. 1.D:n puolustusasemia on vihollinen tyytynyt tulittamaan voimakkaasti tykistöllään ja 1.Pr on torjunut useita heikkoja tiedusteluhyökkäyksiä.

Selustassa olevat 3.Pr:n  yksiköt ovat jatkaneet tiedustelua, tienrakennusta ja taempien asemien linnoittamista linjalla Mustalampi – Perojoki – Leipäsuo. Kuitenkin ne ovat olleet hälytysvalmiina vihollisen torjumiseksi ja pääpuolustuslinjan takaisinvaltaamiseksi 5.D:n alueella mahdollisen läpimurron tapahduttua.

Yön aikana III/3.Pr siirtyy uusiin asemiin Kämärän aseman lounaispuoleiseen maastoon ja aloittaa heti panssarikaivantojen ja telttojen kaivamisen maahan. Telttoja ei ole riittävästi ja tilalle saadaan Esoniittimajoja.

Etenemis- ja vastahyökkäystiedustelu alkaa mm. Huumolan suuntaan. Iltapäivällä kaksi panssaritorjuntajoukkuetta komennetaan 5.D:n avuksi Summaan, kun kaksi raskasta hyökkäysvaunua on päässyt pääpuolustuslinjan läpi.

17. joulukuuta 1939

3. Prikaati on edelleen selustassa Kämärän kylän tuntumassa Venäjänpellon ja Kivikkomäen alueella. Upseerien johdolla tiedustellaan etenemismahdollisuuksia Summan suuntaan. Kivikkomäestä Rauhalan kautta Kuikkalammen länsipuolitse kulkevaa polkua kunnostetaan ajoneuvokelpoiseksi tieksi. Harjoitellaan sodankäyntiä kaasunaamarin kanssa, sillä useammalta rintamasuunnalta on tullut tietoa kaasuhavainnoista.

Vihollinen aloitti toissa päivänä toisen läpimurtoyrityksensä Taipaleen alueella kolme tuntia kestäneellä tykistön tulivalmistelulla.  Molemmat hyökkäävät divisioonat pääsivät suomalaisasemien edessä oleviin panssarikaivantoihin ja Suvannon tuntumassa ja Terenttilän luoteispuolella suomalaisasemiin asti. Kolme päivää kestäneissä taisteluissa suomalaiset ovat tarkalla tykistötulella pakottaneet vihollisen vetäytymään panssarikaivannoista ja vastahyökkäyksillä palauttaneet pääaseman ennalleen.

Tänään puoliltapäivin alkoi neuvostojoukkojen hyökkäys kahden armeijakunnan voimin Summan ja Muolaanjärven välisellä alueella. 19. AK hyökkää 5. D:n kaistalla Viipurin maantien suunnassa ja 50. AK 1. D:n kaistalla Leningrad-Viipuri rautatien suunnassa. Suomen kahta divisioonaan vastaan hyökkää kolme jalkaväkidivisioonaa ja yksi panssariprikaati.

13. joulukuuta 1939

Helppoa kuin heinäteko on Heikin sota ollut toistaiseksi. Ainut kosketus viholliseen oli vihollispartion yllätyshyökkäys Nurmijärvellä 3. joulukuuta.

Olo Ristseppälässä oli enemmän varautumista talveen kuin taisteluun. Kesälakit luovutettiin pois (ks. kuva Nurmijärven jäällä 3.12.), kärryt vaihdettiin rekiin ja alusvaatteet pestiin – jokainen itse omansa. Oli toki sulkeista ja avojärjestyksen harjoittelua sekä panssarintorjuntaosastojen järjestelyä.

Yön aikana 3. Pr. siirtyi Ristseppälästä Kämärän kylän pohjoispuolelle. Prikaati on nyt “kotipesässään” kenraalimajuri Laatikaisen komentamassa 1. Divisioonassa. 1. D sai 9.12. käskyn ottaa rintamavastuun 5. D:n lohkon itäosassa, missä divisioonan tuli asettua puolustukseen pääasemaan Munasuon ja Muolaanjärven välille. 1. D:lle alistettiin alueella olleet 5. D:n osat ja tykistöä.

1. Pr./1. D on nyt miehittänyt puolustusaseman Leipäsuon lohkolla. Eilen vielä “linjassa” ollut JR 14 torjui neuvostojoukkojen hyökkäysyritykset, mutta etuvartioasemat kuitenkin menetettiin verisissä taisteluissa. Divisioonan 2.Pr. ja 3.Pr. sekä muut 1. D:lle alistetut joukot ovat selustassa ja valmistautuvat vastaiskuihin puolustusasemaan.

11. joulukuuta 1939

Neuvostoarmeija otti jo sodan ensipäivinä tavoitteeksi läpimurron Taipaleenjoella ja sitä kautta pääsyn Karjalan armeijan selustaan.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. se aloitti hyökkäyksen kahden divisioonan voimin suomalaista 10. Divisioonaa vastaan. Rajujen taistelujen lopputuloksena neuvostojoukot pääsivät Taipaleenjoen yli Koukunniemessä ja Terenttilässä. Eilen illalla joutui vihollisen haltuun myös Mustaojan suun eteläpuolella oleva Alcazariksi kutsuttu eteentyönnetty kestolinnoitettu tukikohta.

Näin vihollisen läpimurtoyritys epäonnistui, mutta Taipaleen ylityksellä se pääsi parempiin hyökkäysasemiin Suomen pääpuolustusasemia vastaan. Helsingin Sanomat näkee Taipaleenjoen taisteluista vain positiivisen puolen.

8. joulukuuta 1939

III/3.Pr siirtyy päivän aikana autoilla Mälkölästä Ristseppälään.

Itsenäisyyspäivänä 6.12 eversti Kaila luovutti 3.Pr:n komennon everstiluutnantti Kääriäiselle. 3. Prikaati on suojajoukkotaistelujen päätyttyä palautettu kenraalimajuri Laatikaisen komentamaan 1. Divisioonaan, joka toimii II Armeijakunnan lohkolla ja alaisuudessa.